Sveitsin pankkitili tietokoneesi kiintolevyllä - eikä edes pankkiirien tarvitse tietää mitään
Mediassa kuulee vähän väliä mielipiteitä siitä, kuinka veroja pitäisi korottaa, uudentyyppisiä veroja laskea liikkeelle ja koittaa estää veroparatiisien käytöt. Toimivatko nämä tavat todella lisäverojen keräämisessä? Ehkä toimivat, ehkä ei. Joka tapauksessa valtiot ovat myös jättimäisissä veloissa, ja ottavat uutta lainaa kokoajan. Pelkkä verotus ei riitä julkisen sektorin menojen kattamiseen.
Lehdistä saa lukea myös siitä, kuinka taas joku suuryritys on kotiuttanut tulonsa ulkomaille tai joku satunnainen liikemies pidätetty varojen piilottelusta. Harmaa talous, verosuunnittelu ja verojen kierto näkyvät yleensä ympärillämme jokapäiväisessä elämässämme eri muodoissaan - moni tienaa jopa elantonsa verokonsultoinnilla tai muulla vastaavalla.
On siis selvää, että verotus ei toimi niinkuin on suunniteltu. Verojen maksu on monelta osin vapaaehtoista. Usein jopa verojen maksamatta jättäminen on helpompaa kuin niiden maksaminen. Verojen ynnäily vaatii aikaa ja vaivaa. Tämä aika ja vaiva on pois "oikeasta" hyvinvointia tuottavasta työstä.
Käteinen raha menettää suosiotaan kokoajan, joten ihmiset etsivät uusia tapoja verokikkailuun. Globalisaatio ja teknologia tarjoavat näitä tapoja kokoajan enemmän ja helpommin. Vastaavasti valtiot yrittävät hillitä tätä toimintaa - yleensä vaihtelevin tuloksin.
Sveitsin pankkitilit ovat tunnettu käsite varojen kätkemisessä ja muussa vastaavassa. Ne eivät kuitenkaan ole nykyään enää hyvässä maineessa, koska Sveitsi on ruvennut luovuttamaan tilitietoja ulkomaille, toisin kuin ennen.
Bitcoin tarjoaa nyt teknologiana tietyllä tapaa sveitsin pankkitilejäkin paremman tavan varojen kätkemiseen - edes pankkiirien ei tarvitse tietää, paljonko varallisuutta "bitcoin-tililläsi" on. Tietoja ei voi luovuttaa, koska ainoastaan tilin haltijalla on pääsy tilin tietoihin.
Bitcoineja ei tietenkään vielä kelpuuteta monessakaan paikassa maksuvälineinä, mutta niiden vaihto "oikeaan" rahan ja takaisin onnistuu kuitenkin lukuisten eri palveluiden avulla. Osa rahanvaihtotavoista on laillisia liikeyrityksiä, kuten verkossa toimivat eri vaihdantapalvelut. Jotkut yritykset myös tarjoavat mahdollisuutta prepaid-luottokortteihin ja niiden lataamiseen bitcoineilla. Näiden mahdollisuuksien lisäksi bitcoineilla voi ostaa esim. lahjakortteja tai jopa ihan riihikuivaa käteistäkin.
Bitcoineissa on riskinsä, mutta monet eri tahot ovat luultavasti valmiita bitcoinien eri riskit ottamaan. Lisäksi bitcoineja voi välityspalvelujen avulla sitoa perinteisiin valuuttoihin, mahdollisesti tämänkin tekeminen voi onnistua anonyymisti. Ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen tällaisen järjestelmän suomat mahdollisuudet kansainväliselle harmaalle taloudelle ja laittomalle kaupalle.
Jos bitcoinien tapaiset yksityiset rahat yleistyvät, vaikutukset voivat olla vallankumouksellisia monella tapaa. Tähän mennessä itse bitcoin-ydinteknologia on toiminut vakaasti, vaikka bitcoinien ympärille rakennetuissa palveluissa onkin ollut runsaasti erilaisia ongelmia. On erittäin mielenkiintoista seurata, miten tilanne kehittyy tästä eteenpäin, niin lainsäädännön puolesta kuin muutenkin.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Tämä anonyymisyys ja kaupanteon salaisuus tässä tosiaan arveluttaa. Markkinataloushan on yhteisöllisellä edulla perusteltu järjestelmä ja sen toimivuudelle on ehtona, että kaupanteko hintoineen ja laatuineen on tiedoiltaan julkista ja avointa. Bitcoinit näyttäisivät olevan enemmänkin ihanteellinen työkalu kapitalismille, jonka filosofia perustuu yksityisten etujen saamiseen yhteisön eduista välittämättä.
Yhteisellä rahalla käydyt kaupankäynnit ovat sellaista liikettä yhteisillä apajilla, joilla voidaan aiheuttaa paljon vahinkoa muille. Siihen nähden bitcoinit näyttäisivät olevan kuin autot ilman rekisterilaattoja. Luulisin, että onnettomuudet kasvaisivat merkittävästi, jos rekisterilaatoista luovuttaisiin anonymiteetin vuoksi.
Mutta kaikkiaan mielenkiintoista. Ovatko esimerkiksi rekisterilaatat autoilun sosialismia, ylhäältä ohjausta, vai markkinataloutta, vastuun oikeaa kohdentamista?
Matti Hyryläinen, miten ratkaisisit veroparatiisien anonymiteetti-ongelman?
Vai onko niin, että tavallinen kansalainen ei saa saavuttaa anonymiteettiä,
vain rikkaat?
Teoriassa niin, että luovuttaisiin hintoja, laatuja ja toimijoita koskevista liikesalaisuuksista, mm. pankkisalaisuudesta. Ne eivät kuulu aitoon markkinatalouteen vaan ne ovat "kapitalistien" työkaluja pääomien kartuttamiseksi ja keskittämiseksi.
Ratkaisu ei siis suinkaan ole sillä suunnalla, että helpotettaisiin myös köyhien mahdollisuuksia toimia anonyymisti ja siirtää varojaan veroparatiiseihin. Tällainen toive saattaa joitakin pienomistajia kyllä viehättää, kun he miettivät miten rikastua. Idea on kuitenkin huono. Salaisuus on tavallaan ase muita vastaan. Ja niin kuin on muidenkin aseiden kanssa, niitä käytettäessä vahvat voittavat heikot ja suuret voittavat pienet. Ainoa strategia pienien pärjäämiseksi on pyrkiä aseiden ja myös salaisuuksien vähentämiseen.
Teoreettinen ratkaisu on suuntaa antava riippumatta siitä, missä määrin sitä pystytään käytännössä toteuttamaan. Eikä näitä aina etukäteen tiedä. Vielä 1970-luvulla Neuvostoliiton sortumista pidettiin yleisesti käytännössä mahdottomana, vaikka teoreettisesti katsoen se oli tuhoon tuomittu alusta pitäen.
Globaalissa taloudessa merkittävää on suurempien talouksien (demokratioissa äänestäjien) suhtautuminen. Jos niissä pankkisalaisuutta päätetään radikaalisti avata, eivät sille pienet veroparatiisit mitään voi. Tiedot niihin varojen siirtämisistä kun tulevat samalla helpommin kontrolloitaviksi.
Nyt on huomattava, että liikesalaisuudet, mm. pankkisalaisuus, ovat valtiovallan laeilla vahvistamia ja suojaamia. Ne ovat kunkin valtiovallan puolelta markkinoiden säätelyä, jonka tarkoituksena on turvata omien yritysten kilpailukyky muiden maiden yrityksiä vastaan. Niistä luopuminen on säätelyn purkamista, ei säätelemistä. Aivan vastaavasti kuin tekijänoikeuksista luopuminen - joka myös tulee joskus ajankohtaiseksi - on säätelyn purkamista.
Säätelylle on tyypillistä, että sen tarve jatkuvasti lisääntyy, kuten on käynyt mm. tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön suhteen, kunnes mitta tulee täyteen. Näin on käymässä myös pankkisalaisuuden kanssa.
Fyysisen tavaran verottaminen on mielenkiintoinen ehdotus. Miten sen käytäntö mielestäsi voitaisiin toteuttaa?
Kapitalismi kulkee käsi kädessä yksityisyyden kanssa. Kommunismi/sosialismi/laumaeläminen on lähes kaikessa oleellisessa 'julkista'. Kapitalismi on vastaavasti yksityistä, koska kapitalismia tukeva poliittinen järjestelmä suo ihmisille oikeuden laajaan yksityisyydensuojaan. Se on siksikin kapitalismissa luontevaa, että valtion ei tarvitse olla kiinnostunut kansalaisten kulutuksesta, elämäntavoista tai varallisuudesta, koska talous on erotettu kapitalismissa politiikasta.
Päinvastainen kuvitelma voisi syntyä ainoastaan, jos kuvittelisi Adam Smithin tai aikalaistensa väitteet kapitalismin edellytyksistä tosiksi: ts. että kapitalismissa jokaisella on oltava hitto vie täydellinen tieto jokaisen toisen taloudellisista päätöksistä (tai bisnesstrategioista). Tämä väite on vain täydellisen väärä.
Yksityisyyden lisääntyminen on myös ollut historiallinen seuraus *vaurastumisesta* ja vihoviimeisellekin sosialistille pitäisi olla jo nyt selvää, että sosialismi ei ole se ideologia, joka vaurastuttaa ihmisiä (tai kansoja). Sosialisti ovat jo pitkään katsoneet sosialismin eduksi sen, että se rajoittaa tuotantoa... Vaurauden ansiosta saman katon alla ei enää elä useampia perheitä; vaurauden ansiosta lapsilla on oma huoneensa -- heidän ei tarvitse jakaa samaa huonetta tai sänkyä vanhempiensa kanssa, mikä on hyvin merkittävä yksityisyyden lisäys.
Ilman keskussuunnittelua tai *tribalismia* heimon vanhimmille tai kiltojen päälliköille ei kuulu tipan tippaa se, mitä ihmiset tekevät ammatikseen tai mitä he opiskelevat ja mitä he harrastavat. Vauraus mahdollistaa teknologian (ja päinvastoin) ja sen seurauksena ihmiset voivat *valita* ystävänsä. Vaurauden myötä elämisen perusyksikön ei tarvitse olla kansa, heimo tai perhe. Yksinkin on mahdollista elää. Se tarkoittaa yksityisyyttä.
Aki, olemme aivan samaa mieltä siitä, että sosialismi on kehno talousjärjestelmä. Ei sitä tarvitse minulle vakuuttaa. Mutta mistä ihmeestä olet keksinyt, että sosialismi on lähes kaikessa oleellisessa 'julkista', kun se nimenomaan sitä ei ole.
Lähempänä totuutta on sanoa, että sosialismi on äärimmilleen keskitettyä yksityisomistusta, sillä esimerkiksi Neuvostoliitossa paitsi tuotantovälineet, patentit ja tekijänoikeudet niin myös kaikki tuotantoa ja kauppaa koskevat tiedot kuuluivat yksinoikeudella kommunistisen puolueen keskuskomitean muutaman yksilön hallintaan. Jos joku yritti julkistaa sellaisia tietoja, joista keskuskomitea ei pitänyt - ja niitä riitti - joutui linnaan.
Ja mistä olet saanut päähäsi, että jotkut pitäisivät sitä sosialismin etuna, että se rajoittaa tuotantoa. Sosialismiin siirryttiin nimenomaan tarkoituksena keskittää pääomia yhden johdon ja suunnittelun alle, jotta voitaisiin ensin luoda kattava perustuotanto sähköineen ja raiteineen ja sitten kuluttajille tarpeellista tuotantoa. Talouskasvu oli ja on sosialisteille ainakin yhtä tärkeä tavoite kuin kapitalisteille.
Sosialismin epäonnistuminen johtui liiasta vallan ja talouden keskittämisestä. Aseita ja raskasta teollisuutta saatiin niin ylikin tarpeen, mutta se ei kansalaisille riittänyt.
Surkeasti on käymässä myös kapitalismille ja tavallaan samasta syystä, liian keskittyneistä pääomista. Rahaa eli velkaa on saatu ylikin tarpeen, mutta niiden maksamisesta kansalaiset eivät tule hyötymään.
Bitcoin on ehkä hienoin keksintö ainakaan nyt vuosikymmeneen. On tilanteita, joissa anonymiteetin säilyttäminen on ehdottoman tärkeää. Kuitenkin rahan pitäisi vaihtaa omistajaa. Esimerkkinä annan vaikka sen, että kun tahtoo suojautua seurannalta, vakoilulta, ja etenkin sensuurilta Internetissä on kätevä käyttää VPN-palveluita (http://en.wikipedia.org/wiki/Virtual_private_network). Luonnollisesti nämä maksavat rahaa, ja jos maksat palveluista vaikka luottokortilla siitä jää aina jälki. Tällöin eräät nimeltämainitsemattomat tahot saattavat päästä jäljillesi. Kun taas maksu hoidetaan Bitcoineilla (ja vielä Tor:n http://en.wikipedia.org/wiki/Tor_%28anonymity_network%29 kautta varmuudeksi) niin eipä jää tietoa siitä, kuka palvelun maksaja on. Erinomaisen tärkeää maissa (kuten Iran tai vaikka Suomi), joissa kansalaisten oikeuksia poljetaan ja itsestään tietojen jättäminen on tietyissä tilanteissa erittäin riskialtista.
Et Pekka ottanut kantaa esittämääni ongelmaan. Yhtä hyvin joku voi väittää, että myös liikenteessä on tilanteita, joissa anonymiteetin säilyttäminen on ehdottoman tärkeää. Kannatatko siis sitä, että rekisterikilvistä luovuttaisiin ja autot voitaisiin omistaa anonyymisti?
Esittämäni vertaus pätee siinä kohdassa, jossa bitcoin ja virallinen, yhteiskunnan käyttämä valuutta kohtaavat. Onko yhteiseksi eduksi, että myös tämä vaihdantapiste on anonymiteetin ja salaisuuden suojassa? Ja jos on, niin mistä syystä?
Mielestäni jo nykyiseen kapitalismiin kuuluva pankkisalaisuus on - pankkien osakeyhtiömuodon lisäksi - pitkälti syynä siihen, että pankkien lainananto on saattanut kasvaa ohi tunnettujen ja hallittujen seurausten.
Varmasti olisi jonkun mielestä kiva kun liikenteessä vois anonyymisti törppöillä. En kuitenkaan todellakaan kannata sellaista. Internetissä anonyyminä esiintyminen sen sijaan on erittäin tärkeää. Sananvapautta on vaalittava keinolla millä vaan ja monessa paikassa kun sananvapautta ei ole, jää jäljelle mahdollisuus anonyymisti ilmaista mielipiteensä. Tämän mahdollisuuden Bitcoin järjestelmänä antaa. Samoin Bitcoineilla maksettu VPN antaa mahdollisuuden kiertää valtioiden (Esimerkiksi Suomi) harjoittamaa Internet-sensuuria. Näin kansalla on mahdollisuus saada ja välittää puolueetonta (oman näkymyksensä mukaista paremminkin) tietoa.
On erotettava toisistaan toiminta, esimerkiksi autonajo maanteillä tai ostaminen internetissä, ja sitä koskeva informaatio, esimerkiksi tieto kolarin ajajasta tai kaupassa pettämisen suorittajasta.
Täyden sananvapauden vallitessa jokaisella olisi vapaus saada tietoonsa haluamiaan asioita kaikista muiden toiminnoista ja kertoa niitä edelleen vapaasti muille. Näin vapaata sanaa ei kuitenkaan ole missään. Sitä on yleensä rajoitettu ainakin kolmelta suunnalta.
Ensiksi, tiettyjä toimintoja on rajattu yksityisyyden piiriin kuuluviksi. On katsottu esimerkiksi, että se mitä ihmiset tekevät sängyssä, vessassa tai lääkärillä on hänen oma asiansa eikä sitä kuulu muiden tietää.
Toiseksi on katsottu, että valtiovallan turvallisuuteen kuuluvia asioita ei kuulu kaikkien tietää. Pahimmillaan tähän sensuroitavien tietojen ryhmään saattaa kuulua kaikki vallanpitäjiä kritisoivat tiedot.
Kolmanneksi on katsottu, että yritysten menestymiselle tärkeitä tietoja ei kuulu kaikkien tietää. Tästä johtuvat liikesalaisuudet ja pankkisalaisuus - jota tosin perustellaan myös yksityisyyden suojalla. Tässä ryhmässä mielenkiintoinen tapaus on taiteellisen teoksen sisältämän informaation nauttima tekijänoikeus, joka kieltää sen levittämisen muilta kuin yksinoikeuden haltijalta.
Kirjoituksestasi en saa selville, millaista sananvapauden laajenusta nykykäytäntöön toivot. Bitcoineilla tehtyjen kauppojen anonyymisyys ei ainakaan sananvapautta lisää, sillä anonymiteetti on jo määritelmänsä mukaan tiedon vapautta rajoittava tekijä. Jos huolesi on se, etteivät ihmiset saa kaikkialla ilmaista vapaasti mielipiteitään politiikasta, eivät siihen bitcoineilla tehdyt kaupat juurikaan auta. Se on vallankumouksen asia. Mitä demokraattisempi on hallinto, sitä vapaammin tiedon annetaan kulkea.
Oma kantani on se, että nykyisen globaalin talouden keskeinen ongelma on sananvapauden, laajasti ymmärrettynä, rajoittaminen yritysten eduksi. Se on keskeinen osa kapitalistista käytäntöä. Aidot ostajien ohjaamat markkinat olisivat vapaat jokaiselle niin ostaa kuin saada tietoja markkinoista. Silloin markkinatiedot eivät olisi kenenkään "sensuroimia" eli kenelläkään ei olisi yksinoikeutta taloudellisen informaation hyödyntämiseen. Siitä syystä myös tekijänoikeudet ja patentit ovat aitoja markkinoita vinouttavia tiedonkulun rajoitteita ja keskittävät varallisuutta niiden suuromistajille - ja aiheuttavat sen myötä kaikenlaista harmia.
Mainitsen vielä, että Bitcoineja voi toistaiseksi hankkia tekemällä niitä tietokoneella (Bitcoin mining), jos omistat uudehkon näytönohjaimen niin esimerkiksi tämän http://www.weusecoins.com/mining-guide.php ohjeen avulla pääsee alkuun. Tällä tavalla hankitut Bitcoinit ovat anonyymimpiä, koska niitä ei tarvitse ostaa mistään, vaan kone niitä jauhaa.
Tuossa taas rahan filosofinen olemus hämärtyy. Homma menee kyllä jännittäväksi siinä vaiheessa, jos joskus tuo muuttuu oikeaksi bisnekseksi, niin piirivalmistajat alkaa suunnittelee bitcoinien louhintaan tarkoitettuja erikoistuneita prosessoreja, joten louhinta tehokkuus voi nousta tyyliin satatuhattakertaiseksi tai kenties jopa miljoonia kertoja tehokkaammaksi. Mahtaakohan Bitcoin-talous romahtaa siinä vaiheessa?
Mutta yhtyen Matin näkemyksiin, niin en näkisi tuollaista tavoiteltavaksi. Jokainen kapitalismien ostama Lamborghini on maksettu kuitenkin työtä tekevän keskiluokan rahoilla, joten verojärjestelmä pitäisi ulottaa globaaliksi, jotta saataisiin suuryhtiöiden todellinen veroprosentti nostettua yli 75 prosentin.
Tätä on turha vastustaa, koska nykyisin on se tilanne, että PK-yritykset ovat suurin työllistäjä ja samalla niiden resursseista merkittävä osa menee työllistämiseen. Vastaavasti moderni suuryhtiö käyttää työllistämismenoihin ehkä jotain prosentin luokkaa. Tästä huolimatta suomalaisia työllistävän PK-yrityksen veroprosentti on noin 75 % siinä missä kiinalaisia palkkaorjia työllistävän suuryhtiön veroprosentti on ehkä alle 10 prosenttia.
Markkinatalouden kannalta pitäisi olla päinvastoin, eli paljon työllistäviä PK-yrityksiä pitäisi verottaa kevyesti ja suuryhtiöitä raskaasti, mutta näin ei tehdä, koska suuryhtiöt voivat siirtää tuotantonsa ulkomaille. Joten sitten kokoomuslaiset ja reaganilaiset valtionvarainministerit ovat keksineet että verotetaanpas PK-yrittäjiä ja annetaan kapitalistien rikastua heidän kustannuksellaan.
Pitäisi kehittää suuryhtiöille globaali vähintään 50 prosentin verokanta, jonka tuotto käytettäisiin globaalin perustulon rahoittamiseen. Tämä optimoisi globaalin markkinatalouden, koska markkinatalous edellyttää, että on ostovoimaisia kuluttajia luomassa kysyntää.
en todellakaan väitä että ymmärtäisin bitcoin taloudesta juuri mitään, mutta tuohan kylläkin johtaa siihen, että kaikki varallisuus keskittyy bitcoin -serverifarmeille, koska yksi erikoistunut serverifarmi voi luoda enemmän louhintakapasiteettiä kuin koko maailman yksityishenkilöillä on yhteensä. Tämä siis johtaisi varallisuuden varsin epäsymmetriseen jakautumiseen.
No, nyt en kyllä ymmärrä enää senkään vertaa mihin bitcoinien arvo oikein perustuu.
Onkohan tuossa kyse siitä samasta asiasta, ettei ihmiset ymmärrä mihin eurojen arvo perustuu, joten tekevät sitten perverssiä rahapolitiikkaa, vaikka siinä sivussa voi muutama valtio mennä konkurssiin, koska ei ymmäretä kuinka euron arvo määräytyy.
Bitcoinien arvo tulee perustumaan vain siihen, että tulevaisuudessa saadakseen bitcoineja, on niiden eteen tehtävä ihan *reaalista* työtä; ts. niitä saa lähinnä vain ihmisille tuotettuja palveluja vastaan.
Bitcoinien louhiminen on myös työtä ja ihan arvokasta työtä, koska se takaa, että kierrossa olevat bitcoinit ovat aitoja. Pikkuhiljaa bitcoin-taloudessa rahan hankkiminen siirtyy systeemitasolta itse hyödykkeiden vaihtamiseen ja tämä on siis matemaattisesti taattua: 4 vuoden välein uusien bitcoinien määrä tulee aina puolittumaan.
En tiedä, miten takuuvarmaa tai oikeudenmukaista louhinta on: olen vain lukenut, että aina muutaman tunnin välein järjestelmä tuottaa "arpajaiset" sattumanvaraisille soluille; näiden solujen välillä nopein järjestelmä voittaa ja saa omakseen bitcoinin.
Koska tiedämme tämän jo nyt, on bitcoineilla jo nyt jokin arvo rahana. Tosin on myös mahdollista, että vuoden kuluttua on 16 uutta bitcoinin varianttia liikkeellä sen ajatuksen kantamana, että on parempi kerätä *omaa* rahaa ja paljon, kuin tyytyä pieneen määrään kilpailijan rahaa.
Itse näkisin tällä hetkellä enemmän mahdollisena, että systeemitasolla tulee vaikuttamaan sama ilmiö, kuin Bosen-Einsteinin-konsentraatissa: järjestelmä konvergoituu yhteen (tai ehkä enintään kouralliseen) virtuaalivaluuttoja.
Tällä hetkellä euron arvo perustuu siihen, että 200 miljoonalla kotitaloudella ei ole vaihtoehtoa sille, että he menevät töihin ansaitakseen rahaa. Tämä siitäkin huolimatta, että poliitikot kykenevät hetkessä puolittamaan tai nollaamaan heidän elinikäiset säästönsä. Kun seuraavan kerran mediassa mainitaan lause: ihmisen luottamus talouteen (on parempi/on heikentynyt), niin kannattaa miettiä, mitä vaihtoehtoja heillä on. Taloudettomassa maailmassa sellaiset 6 miljardia ihmistä kuolisivat muutamassa viikossa. Eikä se edes ole paha asia (siis talous).

Kommentoi 23 kommenttia